Etusivulle

Karhukopla Kivi-Pinkissä

10.10.2004 - 10.10.2004

Oli aurinkoinen sunnuntaiaamu ja aika lähteä Kivi- Pinkkiin. Ilma oli viileä, mutta plussan puolella silti oltiin. Matka Kaitaalta Pirttimäkeen sujui vanhempien ystävällisellä avustuksella näppärästi.

Olimme Pirttimäessä hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisaikaliukumamme alkua, siis etuajassa. EPT:n karvainen kaveri neuvoi meidät ilmoittautumispaikalle. Ilmoittauduimme ja saimme tarvittavan materiaalin kirjekuoressa.

Avasin kirjekuoren ja aloin lukea pojille ohjetta. Ohjeiden lukemisen jälkeen kaivettiin kynät ja sakset esiin. Askartelu alkoi. Tehtävänä oli pussin ja aitan avaimen valmistus. Tässä vaiheessa nopeimmat olivat jo aloittaneet eväiden syönnin. Muutama sudenpentu kävi valloittamassa läheisen kiven. Kaikesta oheistoiminnasta huolimatta pussi ja avain syntyivät aika nopeasti. Tehtävän valmistuttua menimme arvostelupisteelle. Työ arvosteltiin ja matka jatkui.

Ohjeista selvisi, että matkan varrella esiintyy erilaisten hahmojen kuvia. Hahmot piti tunnistaa ja muistaa seuraavalla rastilla. Sanamuodot muuttuivat päässäni ja kerroin pojille, että metsässä on hämäriä tyyppejä, joista pitää kertoa muille. Matkan varrella tulikin tunnistettua jos jonkinmoista sienestäjää. Myös muutama kisaan kuuluva hahmokin löytyi.

Etenimme hyvää vauhtia rastilta toiselle ja välillä pysähdyimme syömään. Muutaman rastin selvitimme, kunnes jouduimme jonottamaan. Jonottaessa söimme ja leikimme villiä länttä sekä pölkynkaatoa. Tovin jonotettuamme kävelimme pitkän mäen alas rastille. Rastilla piti juosta pitkin soista rataa ja flengata tarzanin lailla maaliin. Täällä taisi erään sudenpennun kenkä juuttua ensimmäisen kerran suohon.

Jatkoimme matkaa ja selvitimme rastin toisensa jälkeen. Pidimme vielä yhden ruokatauon, kun rastilta sai kuumaa mehuakin. Toiseksi viimeisellä rastilla oli taas jono. Onneksi jono ei ollut pitkä ja pian Karhukopla olikin lämmittämässä paleltuneita veljeksiä. Veljesten lämmittäminen ei onnistunut ihan täydellisesti, joten täysiä pisteitä ei tullut. Mistä sitä voisikaan tietää, mitä paleltuneelle tehdään, kun kukaan ei ole kertonut. Yllättävän hyvin sekin silti meni.

Ennen viimeistä rastia kävelimme hiukan harhaan, koska keskityin hetkeksi muuhun kuin rastin seuraamiseen, ja pojat puskivat suurella innolla eteenpäin. Palasimme pienen matkaa takaisin päin ja löysimme takaisin reitille.

Viimeisellä rastilla piti tunnistaa mikä kohta kolmesta Aleksis Kiven tekstin alkuperäisversion kohdasta vastasi otetta kirjan slangikäännöksestä. Valinta meni tiukan yksimielisesti, ja se oli oikein.

Jatkoimme matkaa maaliin. Kaikki jaksoivat omin voimin kävellä. Maaliviiva ylitettiin väsyneinä, mutta onnellisina. Maalissa saimme palkinnon ja maittavaa hernekeittoa.

Matti

Partiolippukunta Olarin Eräkotkat ry