Etusivulle

Eräpöräys VI – Munat Jäässä vol. 2

15.01.2010 - 17.01.2010

Oli perjantai-ilta. Tapasimme tammikuun hyisessä pakkassäässä vähän iltaviiden jälkeen Espoon Keskustan S-marketin parkkihallissa. Karhusilmä kävi kaupassa ja osti kolme kassillista ruokaa. Pakkasimme ruuat ja lähdimme kuuden aikaan bussilla kohti Rinnekotia. Kalajärven kohdalla hyppäsimme ulos bussista ja merkkasimme metsän nesteillämme. Nousimme bussiin 345, joka vei meidät perille Rinnekotiin.

A. A. MasterBlaster otti kartan esiin ja aloimme suunnistaa kohti Kämmenlampea Reitti2000:a pitkin. Onneksemme moottorikelkkailija oli käynyt ajamassa reitin, sillä nyt vain joka kolmas askel upposi polveen asti lumeen. Pitkän ja uuvuttavan kävelyn jälkeen saavuimme Saaren Musta -järvelle, mistä otimme vettä. Tri.Kalsari kaivoi rinkastaan kirveen ja hakkasi järven jäähän avannon. Nestevarastot täytettynä jatkoimme Kämmenlampea kohti.

Kämmenlammella oli intiaanien jälkiä, mutta aivan hiljaista. Tri. Kalsari oli muiden kouluttamiseksi nuotiontekokiellossa, joten hän teki vain kiehisiä ja Avaruus-Timo teki nuotion. Söimme makkarat ja carbonaattorit. A.A.MasterBlaster grillasi legendaarista vuosikertakissanruokaa. Karhusilmä suuttui ja yritti viskata gourmet-herkun nuotioon, mutta epäonnistui säälittävästi. Komea heitto lähti, mutta tulisijan valtava taustapelti ei kolahtanutkaan vaan säilyke lensi jonnekin hankeen.

Mahojen täytyttyä vetäytyminen makuupusseihin alkoi. Huuliharppukostaja viihdytti joukkoa kiperällä arvoituksella. Tsernobyl-barn oli viekkaalla päällä ja kohta oivalsikin vastauksen. Kapteeni Karhusilmä sai itkupotkuraivarit kuullessaan arvoituksen ratkaisun. Arvoitus oli kuulemma ihan tyhmä tyhmine ratkaisuineen. Kummalliset hahmot alkoivat vilistää pimeässä yössä ja koko joukko uinahti pikkuhiljaa pussiensa lämpöön.

Aamulla kengät olivat muuttuneet jäisiksi gladiaattorien haarniskasaappaiksi. Siinä niitä sitten väännettiin kilvan jalkaan. Tri. Kalsarin nuotiontekokielto petti kylmyydessä ja hän sai tehdä aamunuotion. Huomasimme, että laavun ympärillä oli lumi muuttunut yöllä hyvin keltaiseksi. Söimme ruikkareita juuston ja Görengergerin kera ja joimme kahveeta. Kun aamiainen oli popsittu, piti Karhusilmä jäistäpelastautumisharjoituksen, jossa käsiteltiin jäillä liikkumista, pelastautumista, hypotermiaa sekä harjoiteltiin pelastusköyden heittoa ja puukon käyttöä jäänaskalina.

Lähdimme kohti lounaspaikkaa X. Alkumatka sujui ripeästi tietä pitkin, mutta sitten vastaan tulikin suuri järvi. Avasimme pilkkijän avannon ja otimme vettä. Järvellä matkanteko mutkistui, koska jään päällä oli paljon vettä ja veden päällä vielä vähän jäätä. Koska matkalaisia ei huvitanut kahlata polvia myöten vedessä, kiersimme ja ylitimme järven rannan läheltä.

Järven ylityksen jälkeen menimme parhaaksi katsomaamme reittiä, jäätynyttä suota. Suo olikin risukko, jossa oli puoli metriä lunta. Vaihtoehtona oli kulkea ladulla tai kahlata hangessa. Teimme vuorotellen kumpaakin. Ladulla osa askelista kantoi, mutta läpi uponneet askeleet ovat todella rankkoja. Umpihangessa meno taas oli tasaisen rankkaa.

Jatkoa seuraa...

Partiolippukunta Olarin Eräkotkat ry